Weekend with the cats and Accra Mall

Kohta ollaan oltu jo yksi kuukausi Ghanassa ja monia asioita ollaan koettu sekä erilaisissa paikoissa reissailtu. Asylum Downissa on todella usein vesikatkoja, myös sähkökatkoja silloin tällöin. Viime viikolla vettä ei tullut ollenkaan ja tällä viikolla vesi on toiminut kolme päivää. Asunnossa on muutama iso tynnyri vettä, jota käytetään tiskaamiseen ja peseytymiseen, mutta vettä tulee käyttää hyvin harkitusti. Aina kun vesi toimii, tynnyrit täytetään. Tämä ei kuitenkaan ole partiolaiselle mikään kulttuurishokki ja ajatus siitä, että olen kolme kuukautta ilman lämmintä vettä on suorastaan siunaus näillä keleillä!

Tänä viikonloppuna mulla ei ollut mitään ohjelmaa, joten lauantain päätin pyhittää kouluhommille ja Shoprite-reissuun. Lähin Shoprite on Osussa, jossa olen viime aikoina tehnyt isommat ruokaostokset sekä tarkoitus oli myös ostaa kouluun vahavärejä ja väripaperia askartelua varten. Niitä kun ei ole koulussa juuri ollenkaan. Mutta viimeisien Osu-reissujen aikana seuraani on aina liittynyt joku paikallinen kauppias ensin juttelemaan ja sen jälkeen myymään jotain. Kun kerron, että en tarvitse mitään yksi heistä tulee aina mukaan kauppaan kantamaan ostoskoriani väkisin, vaikka sanon ettei se ole tarpeen. Ja se on todella rasittavaa! Siksi joka kerralla olen ostanut vain muutaman tarpeellisen asian ja poistunut marketista mahdollisimman nopeasti. Ensinnäkin siksi, etteivät vaan yritä veloittaa multa rahaa tästä palvelusta ja toiseksi, etten pidä siitä ajatuksesta että joku "palvelee" minua. Sama juttu kävi myös tämän viikonlopun lauantaina, jolloin tosiaan olisin halunnut tehdä ostokseni yksin. Suomalaiset, te kyllä ymmärrätte sen tunteen, kun joskus ei vaan huvita jutella.

Kauppareissun jälkeen tyypit yrittää aina kaupitella lisää tuotteita tai järjestää treffejä rannalle, sekä lisäksi saattavat mut pysäkille asti. Pysäkille kävellessä mulle usein huudellaan ja ihmiset koskettaa mua käsivarsiin. Tänä lauantaina oli todella lähellä, etten huitaissut takaisin. Kun pääsin pysäkille olin jo hyppäämässä trotrohon Circlen suuntaan, mutta viereen pamahti toinen trotro jolla oli sama päämäärä. Niinpä nämä tyypit lähtivät tappelemaan minusta kumpaan minibussiin oikein hyppään ja repivät minua eri suuntiin. Siinä vaiheessa nostin kädet ilmaan ja ampaisin vain lähimpään autoon. Päätin myös sillä samalla sekunnilla, että pysyn koko viikonlopun kotona. Mun yksityinen raja on ylitetty niin monta kertaa ja nyt jossain selvästi naksahti. Iltapäivästä kykin kotona katsomassa animea ja avauduin avomiehelleni.

Small boss relaxing after breakfast

Sunnuntaina mun piti mennä messuun, mutta olin vieläkin niin tympääntynyt lauantaista, että pysyin koko aamupäivän kotona katselemassa kissoja ja lukemassa kirjaa. Lopulta lähdin kuitenkin käymään Accra Mall:ssa, länsimaisten ja rikkaiden kauppakeskuksessa, sillä halusin hankkia askarteluvälineet ensi viikon oppitunneille. En ollut vielä käynyt siellä kertaakaan, joten pieni seikkailu uuteen paikkaan ei olisi pahitteeksi sekä Osuun en halua mennä vähään aikaan. Kysyin matkalla neuvoa millä trotrolla pääsen ostoskeskukseen ja pian olinkin jo perillä. (Huom. Avun pyytäminen on täällä niin ihanan helppoa!) En päässyt edes pääovelle asti, kun katulapset suorastaan hyökkäsivät mun kimppuun. He tarttuivat käsiin, vaatteisiin ja laukkuun sekä muutama käsi kävi myös taskuissa. Onneksi en pidä mitään taskuissa. Sain riuhdottua itseni irti ja jatkoin kiukkuisena matkaa. Mutta astuttuani kauppakeskukseen kiukku laantui ja mulla tuli suorastaan kotoisa olo. Tuttua musiikkia, erilaisia liikkeitä, ruokaloita ja Shoprite. Kukapa olisi arvannut, että voin tuntea itseni näin mukavaksi ostoskeskuksessa! Joka kolmas mies tervehti ja kysyi kuulumisia sekä yksi heistä olisi  jopa halunnut ostaa minulle kengät. Mutta se ei haitannut. Sain olla rauhassa, kukaan ei tullut liian lähelle tai koskettanut.

Sain ostettua tarvittavat välineet sekä vähän ruokaa. Matkalla kotiin juttelin erään miehen kanssa, joka oli aikaisemmin julistanut evankeliumia matkustajille kun astuin trotron kyytiin. Mutta puhuttiin kaikesta muusta kuin Jeesuksesta, sillä mies vaikutti äärimmäisen tyytyväiseltä kun kuuli, että olen harjoittelussa luterilaisessa koulussa. Illalla söin kissojen kanssa nugetteja hyvillä mielin ja suunnittelin vielä vähän ensi viikon oppitunteja. Omiin nugetteihin olin tunkenut ihan sikana suolaa, sillä mua on huipannut viimeiset kaksi viikkoa joka aamu monta tuntia. Vaikka suolanpuutoksesta on varoiteltu etukäteen, en olisi arvannut että se iskee näin pahasti.

Mutta kyllä tämä oli tosi hyvä ja opettavainen viikonloppu, sillä pääsin ensimmäistä kertaa huomaamaan kun suomalaisuus nousee näin vahvasti esille :)