15 min walk to the school

Olen asunut kaksi kuukautta Asylum Downissa. Periaatteessa yksin, sillä Joe reissaa paikasta toiseen ja on hyvin satunnaisesti kotona. Muita tyyppejä on pitänyt muuttaa viereiseen huoneeseen, mutta ketään ei ole näkynyt. Toisaalta, yksin asuminen on tuntunut tosi hyvältä ja olen tehnyt muutamia huomioita, joita Suomessa en ole tajunnut (note: en ole koskaan aikaisemmin asunut yksin):
    1. ruoan valmistaminen yhdelle henkilölle on äärimmäisen tylsää
    2. en tiennyt, kuinka paljon multa oikeasti lähtee hiuksia päästä

Arkiaamuisin en yleensä syö aamupalaa kotona, vaan kerään sen matkalla kouluun. Yhdestä paikasta saa paikallista maissipuuroa, koosea (papupalloja) ja vaaleaa pullaleipää, toisesta saa hedelmiä ja kolmannesta piirakoita. Tykkään tosi paljon siitä, että kun ostaa ruokaa täytyy välillä käydä useammassa kojussa hakemassa tarvittavat elintarvikkeet. Ja aina ei löydy sitä mitä haluaisi. Paitsi jos menee Shopriteen, sieltä löytyy kaikki samasta paikasta yleensä kalliimpaan hintaan. Matkan varrella on myös aina tyyppejä, jotka toivottaa hyvää huomenta ja kysyy kuulumisia. Muutama vakkari-tyyppi löytyy, kuten eräs vanha rouva joka myy appelsiineja sekä hinausautojen konepellillä loikoilevat nuoret miehet.

Matka koululle ei ole pitkä, mutta sen aikana pääsee näkemään aina kaikenlaista. Kymmenen tai viidentoista minuutin aikana näkee aina ihan sikana kodittomia, eritysesti Kandan alueella sijaitsevan sillan alla, jonka Ghanan ensimmäinen presidentti on kuulemma rakentanut. Monet loikoilevat siellä sun täällä, istuvat ja kerjäävät sekä osa nukkuu jonkinlaisen liinan alla. Se on aika kammottavan näköistä, sillä mun mielestä ne näyttävät ihan ruumiilta, joiden päälle on laitettu lakana suojaksi. Välillä sillan alla on niin paljon kodittomia, että mun pitää välillä hyppiä niiden yli.

Mutta eniten matkalla näkyy roskaa. Kaikkialla. Täällä ei tunneta sellaista sanaa kuin luonnonsuojelu tai kierrätys. Kun käyt ostamassa jotain ihan mistä vaan, kaikki pakataan pieneen muovipussiin. Siis ihan kaikki! Vaikka ostaisit ilmaa, sekin pakattaisiin pieneen mustaan muovipussiin. Vesi on pakattu pieneen 500ml pussiin, josta puraistaan kulma auki ja pussin tyhjennettyä se heitetään kadulle, mutta ei täällä kyllä pahemmin roskiksiakaan ole näkynyt. Paikallisilla on muuten uskomaton taito juoda puolilitraa nanosekunneissa! Joskus kadulle on levitetty biojätteitä, jotka kuivatetaan ja sitten tuodaan lampaat ja vuohet rouskuttamaan kuivat jätteet pois.

Rivers are full of trash

Beach, also full of trash

Ghanassa on ihan huikea määrä ihmisiä, noin 25 miljoonaa! Kuvittele Suomea puolet pienempi maa, jossa on melkein viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa ja ilman kunnollisia saniteettitiloja. Täällä näkee joka päivä vähintään viisi äijää kusella jossakin, mutta eniten mua hirvittää se, että ihmiset paskoo jokiin ja ojiin. Vaikka sadekausi on ohi, täällä silti sataa melko usein. Sateen aikana on aina tulvia ja tulvien myötä todella paskaiset vedet virtaa kaduilla. Täällä todellakin saa miettiä, mihin astuu!

Mutta takaisin koulureitille. Matkan aikana mun pitää myös ylittää Ring Road, joka on yleensä melko ruuhkainen. Liikennevaloja on siellä sun täällä, mutta mikään niistä ei toimi. Tie täytyy siis ylittää valppaalla silmällä, sillä autot eivät anna täällä tilaa (valkoisillekaan). Olenkin oppinut  ajoittamaan tienylitykset melko hyvin, mutta välillä ollut läheltä piti-tilanteita. Koulupäivän jälkeen Ring Road on ihan tukossa, sillä täällä on alkanut joulusesongit. Silloin tien ylittäminen on hieman helpompaa, kun autot liikkuvat jonossa hitaasti. Mutta koen edelleenkin kummalliseksi kävellä autojen keskellä isolla autotiellä.

Viime viikkona on ollut niin paljon menoa kaikkialle, ettei kotona ole tullut juuri oleskeltua. Myös viimeisen viikon aikana eriyisesti Accrassa on ollut ihan sika kuuma! Niin kuuma, että mulle ei maistu ruoka enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Niin kuuma, että mulla on välillä tosi huono olo. Mutta tähän kuumuuteen auttaa kylmä olut. Suomessa en juuri koskaan juo olutta, mutta täällä sitä on tullut juotua jos jonkin verran. Eikä mitenkään juhlimisen merkeissä vaan ruoan kanssa tai muuten vaan pitkän koulupäivän jälkeen. Mutta armoton hikoilu on tuonut melko pahaa suolan ja magnesiumin puutosta, joka näkyy huippauksina ja lihaskramppeina. Vettä pitäisi juoda täällä ainakin 3 litraa päivässä. Myös hyttyset ovat suurin vaiva ja illalla hengailun jälkeen olen usein täynnä hyttysen puremia suihkeista sun muista huolimatta. Yksi ilta olin toden teolla syöty ja ne puremat kutisi niin paljon, että ette voi kuvitellakaan!

One evening I was seriously eaten by mosquitoes

Gladly we have an aloe vera plant, which helps with the itchiness

Se mistä olen erityisesti iloinnut viime aikoina, on onnistunut kakka! Vaikka pahimmilta vatsataudeilta olen toistaiseksi säästynyt, on mahalaukun sisältö ollut joka kerta vertaansa vailla. Vaikka moni ajattelee, että turistiripuli on suurin haaste reissussa, voi vatsa toimia myös täysin päinvastaisesti. Molempia haasteita on ollut vatsan kanssa ja vain toiseen on ollut lääkettä. Luojalle kiitos, että pitkien reissujen aikana vatsa on toiminut suhteellisen hyvin!

Enää kuukausi aikaa seikkailla Ghanassa ja elämä täällä rullaa tosi hyvin. Mulla ei juurikaan koti-ikävää ole ollut ja pian koittava lähtö Suomeen alkaa jo vähän itkettää. Kelatkaa, 28 päivää jäljellä!