Two week holiday starts now!

Kahden viikon loma on vihdoin alkanut ja jo viikonlopun aikana pääsin kokemaan huikeita asioita!

Lauantaina kävin harjoitteluohjaajani Danielin kotona Adentassa (n. 1,5h matka Accrasta). Hänen äitinsä ompelee minulle perinteisen ghanalaisen mekon ja hameen. Mitat oli otettu aikaisemmin ja olin tuonut kankaat paikan päälle, mutta harmillisesti kuukauden aikana multa on lähtenyt vyötäröstä ja lantiosta 3 senttiä! Vaatteita pitänee siis vielä kaventaa. Kun saavuin heidän asunnolleen Daniel tuli minua vastaa päällään bokserit ja kädessään juuri tapettu kukko. Näky jota en todellakaan odottanut. Toivottavasti en vaikuttanut järkyttyneeltä, sillä yleensä olen nähnyt hänet puku päällä ja nahkalaukku olalla. Tänään söisimme lounaaksi fufua ja pääsin auttamaan ja seuraamaan miten sitä valmistetaan. Vihanneksia silputtiin ja muussattiin. Cassavaa ja plantainia keitettiin sekä pilkottu kukko haudutettiin vihanneksissa. Näin kun Danielin äiti leikkasi kukon taitavasti osiin, siitä ei jäänyt melkein yhtään hävikkiä! Ainoastaan suolet. Keitetty cassava ja plantaina hakattiin muussiksi isolla kepillä puukulhoon, kunnes siitä tuli taikinaa. Taikina jaettiin kippoihin ja sekaan kaadettiin keitettu kukko ja kastike. Ja oli kuulkaa hyvää! Illalla Daniel vei minut puistoon ja kävimme pelaamassa pari erää biljardia. Pelin alussa halliin tuli sähkökatkos, joten jatkoimme peliä ja oluen juontia tunnelmallisesti kännykän taskulampun valossa. Kun olimme jo etsimässä tro trota takaisin kotiin, törmäsimme matkalla jazz-clubiin, jonne jäimme vielä kuuntelemaan hyvää musiikkia. Tällaisista iloista mä tykkään! Ollaan ja hengataan, ei ole kiire minnekään ja käydään jossain spontaanisti.

Sunnuntaina Emmi oli kutsunut mut Winnebaan paikallisten kavereiden kanssa. Tavattiin Emmin kanssa Old Barrierilla yhdeksän aikaa ja odotettiin yli kolme tuntia, että muut saapuvat paikalle. Matkattiin kahdella autolla ja moottoripyörällä Winneban Arena–uima-altaalle pelaamaan ja uimaan. Päivä oli mukava, mutta aivan liian moni mies lähestyi ja kosi tuona päivänä, mikä vei energiaa. Ennen lähtöä syötiin vielä kanaa, vuohen lihaa ja riisiä. Oon maininnut aikaisemminkin, mutta sanon vielä uudelleen: tykkään tosi paljon ghanalaisesta tavasta syödä ruokaa! Ateria on laitettu isolle astialle ja kaikki syövät samasta astiasta, tietenkin sormin oikealla kädellä. Kun oltiin lähdössä takaisin Old Barrierille pääsin moottoripyörän kyytin. Kuski kysyi että pidänkö vauhdista ja menin vastaamaan että kyllä. Ja sitten mentiin! Fiilis oli ihan mieletön: oli pimeää, tummaa taivasta vasten näkyi vielä tummemmat kukkulat joiden varrella oli asuntojen valaistuksia. Edessä näkyi poikittaisasennossa makaava Orion mikä oli hassua, sillä Suomessa se on pystyssä. Välillä tie oli tyhjä ja välillä pujoteltiin autojen välissä pahimmissa ruuhkissa. Kävimme oluella paikallisessa baarissa, jossa törmäsin Karimiin. Tapasin Karimin ensimmäisen kerran Osussa muutaman ystäväni kanssa. Karim heitti minut Old Barrierilta Asylum Downiin omalla moottoripyörällään, tällä kertaa mentiin ilman kypäriä. Ajellessa mieleeni tuli Emmin sanomat sanat: "No ainakin se on henki veks, jos jotain käy" (viitaten siis siihen, että mielummin henki pois kuin neliraajahalvaus tai muuta). Meillä kävi myös hyvä tuuri, sillä bensa loppui juuri bensa-aseman kohdalla :D Ei pahempi päivä ensimmäiseksi adventiksi.

Tiistaina ollaan lähdössä Emmin kanssa reissuun, eikä tiedetä milloin tullaan takaisin Accraan. Tarkoitus on käydä Volta Regionin korkeimmalla vuorella, Wli Fall-vesiputouksella ja jatkaa matkaa siitä jonnekin. Mikäli musta ei ala kuulua mitään, ei tarvitse hätääntyä. Todennäköisesti nautin olostani niin paljon, etten palaa enää takaisin Suomeen ;)