Ensimmäinen harkka-viikko takana, joskin se on ollut vähän rikkinäinen pyhäpäivien takia. Kuulin koulussa, että tänä vuonna on ensimmäistä kertaa kaksi pyhää samalla viikolla. Ainiin, vähän koulun sijainnista! Luterilainen koulu on Ring Roadin varrella. Jos suoritat harjoittelusi täällä ja saat kämpän Asylum Downista kävelymatkaan menee n. 15–20min, riippuen kuinka kauan sinulla menee ylittää tie. Täällä on paikoitellen liikennevaloja, mutta useimmat niistä eivät toimi. Näin ollen tien ylittämiseen voi mennä hetki aikaa, etenkin kun monet hurjastelevat. Tien ylityksissä kannattaa olla äärimmäisen huolellinen ja varovainen.
Tämän viikon olen ollut ykkös- ja nelos- ja vitosluokkalaisten kanssa. Viikko on ollut antoisa ja on ollut mielenkiintoista seurata oppitunneilla, millaisia tapoja opettajilla on opettaa. Lisäksi olen kiinnittänyt paljon huomiota erilaisiin tapoihin rankaista oppilaita. Jo toisena harjoittelupäivänä näin liian monta fyysistä kuritusta, mm. kepillä ja kädellä hakkaamista selkään ja takapuoleen, korvapuustien antamista sekä polvillaan seisomista kädet ilmassa luokan edessä (joka toimi jonkinlaisena esimerkkinä muille, mitä tapahtuu jos ei tottele). Kamalin lausen, jonka viikon aikana kuulin oli "I'll beat you up before you go". Ainoastaan yhdellä tunnilla viidestä opettaja ei lyönyt tai rankaissut, mutta uhkaili leikkimielisesti hakkaavansa heidät 1,5m metallisella viivoittimella. Ja lapset nauroivat perässä!
Mutta ei tää kouluelämä ole niin hurjaa kuin se kuulostaa. Kaikista eniten mua ihmetyttää ja ihastuttaa lasten aktiivisuus ja uteliaisuus. Niitä kiinnostaa mikä aihe vain, kun sen kertoo tarinamaiseen tyyliin. Perjantaina viidennen luokan ranskan oppitunti oli peruuntunut (eli opettaja ei vaan ikinä tullut paikalle), joten lapset olivat mun kimpussa kysymässä asioita. Lopulta huomasin pitäväni oppituntia Suomen eläin- ja kasvikunnasta sekä muutamia juttuja suomenkielestä. Tiedonjano ei lakannut missään vaiheessa. Olisitte nähneet lasten ilmeet, kun kerroin kyykäärmeen tavasta synnyttää poikasia puussa, tai kun lauloin pyynnöstä yhden suomalaisen laulun. Lapsia ihmetytti myös mun pitkä letitetty tukka sekä luomet ihossa, vaikka mulla ei niitä ole edes kovin paljon. Multa kysyttiin aivan uskomattomia asioita ja kahden tunnin jälkeen piti ihan sanoa, että nyt riittää.
 |
| Students being active in Twi lesson |
 |
| Junior high having their morning exercise |
 |
| Primary school, morning assembly, praying |
 |
| 4th grade, Sparrows, were happy to have me! |
Ja hieman vielä torstaista, joka oli siis muslimien pyhäpäivä. Vierailtiin Even, Henriikan ja paikallisen Emilian (Arjan tyttären) kanssa Art Centerissä harjoittelemassa tinkimistä, jossa ihmiset kävi kirjaimellisesti käsiksi! Muutamat jopa repivät väkisin omaan kojuunsa katselemaan tuotteita. Mutta ah, millaisia juttuja siellä myytiinkään! <3 Vaatteita, kenkiä, koruja, maalauksia, veistoksia, käsilaukkuja, rumpuja ja kaikkea muuta taivaallisen kaunista. Onneksi en ottanut paljoa rahaa mukaan, muuten mulla olisi mennyt koko omaisuus kerta heitolla. Moni hoki, että juuri minulle tarjotaan hyvää hintaa. I'll give it to you with a good prize = päätät itse hinnan, jonka tulet maksamaan. Hyvänä nyrkkisääntönä on, että tinkaa tarjotusta hinnasta ainakin puoleen. Mukaan tarttuikin muutamia eksoottisia ihanuuksia ihan hyvään hintaan, esimerkiksi yksi käsilaukku maksoi 25 cediä (alle 6e), joka maksaisi Suomessa vähintään 30e! Ahkeran tinkaamisen jälkeen otimme taksin Osuun ja söimme (vastahakoisesti) päivällistä KFC:llä, mutta onpahan nyt sielläkin käyty.
 |
| Art Center in Accra |
 |
| KFC in Osu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti