Mid term exams

Synttärit sujuivat todella mukavasti Labadin Dream Landissa, jossa musiikki ei pauhannut liian lujaa ja paikka oli rauhallinen. Lisäksi siistit (ja toimivat) vessat sekä kiva valaistus oli iso plussa! Ghanssa ylipäätään vessojen kunto on tosi huono, ja mikäli vessa ylipäätään löytyy niin useimmiten vessapaperi puuttuu. Kannattaa siis kanniskella nenäliinoja mukana. Aina.

Got origami earrings for birthday present

Emmi bought a bottle of pineapple-coconut sparkling
to celebrate my birthday!

Koulussa ollaan keskitytty viikon aikana mid term kokeisiin. Kalenterin mukaan niiden piti kestää maanantaista keskiviikkoon, mutta ne kestivät teoriassa koko viikon. Maanantaina saimme kuulla kahden tunnin odottelun jälkeen, että kokeita ei aloitetakkaan maanantaina. Plan B käyntiin ja kertaamaan asioita oppilaiden kanssa! Tiistaina kokeet päästiin aloittamaan ghanalaisittain yli puoli tuntia myöhässä. Hetken kuluttua alkoi myös kova ukkosmyrksy. Koulun alakerta tulvi, vesi tuli ikkunoista läpi ja ukkonen pauhasi aivan meidän yläpuolella. En ole koskaan kuullut niin kovaa ukkosta kuin täällä: jyrähdysten aikana tunsin kun mun vaatteet värisi ihoa vasten! Ikkunan lähellä istuvat oppilaat siirrettiin kauemmas ja annettiin uudet paperit, sillä edelliset kastuivat. Oli myös huvittavaa katsella, kun jokaisen jyrähdyksen aikana koko luokka pomppasi ilmaan ja jonka jälkeen käytin 10min luokan rauhoittamiseen.

Viikon aikana huomasin myös, että moni oppilaista ei jostain syystä osannut asioita kokeissa. Siis missään aiheessa. Kokeiden alettua oppilaat alkoivat kyselemään aiheiden sisällöistä, sillä heillä ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse. Sanat olivat hukassa ja kysymyksiä ei ymmärretty, joskus opettajat selittivät niitä ääneen koko luokalle. Jotenkin tosi hassua, että täällä käytetään niin paljon rahaa siihen, että lapset pääsevät hyviin yksityisiin kouluihin ja lopulta he eivät opi mitään. Tämän huomaa myös arjessa, esim. aina kannattaa tarkistaa kuinka paljon vaihtorahaa saat takaisin ja onko pyydettävä summa oikea, sillä jengi ei osaa laskea. Lisäksi looginen ajattelu puuttuu kokonaan eikä sitä juurikaan opeteta. Kokeiden aikana lapset myös lähtivät vaeltelemaan muuten vain ja luokassa ei ollut missään vaiheessa hiljaista. Mid termien aikana mua hajotti tosi paljon ja mun olikin pakko kertoa harkkaohjaajalleni, miten Suomessa oltaisiin hoidettu tällainen koeviikko. Suurin hämmästys oli kuitenkin koe kuvaamataidosta (creative arts)! Miten siitä voi olla kirjallinen koe?

Aika tuntuu hurahtavan nopeammin ja nopeammin, sillä nyt ollaan jo yli puolessa välissä! Valokuvaaminen on jäänyt tosi vähäiselle, mutta yritän tsempata siinä. Kuitenkin on ollut ihanaa vain kävellä ja pitää katse ylhäällä. Kotona Asylum Downissa kissat ovat tottuneet muhun tosi hyvin ja meitsi on päässyt jo tooosi lähelle ottamaan niistä valokuvia!

Traditional clothing Day

Cape Coast reissun jälkeen olin mahataudissa muutaman päivän. Todennäköisesti tuli syötyä jotain, mitä ei olisi pitänyt... Keskiviikkona pääsin taas takaisin harjoittelun pariin ja jokainen vastaantulija (opettajat sekä oppilaat) kyseli missä olin ollut ja että heillä on ollut ikävä. Mun luokan oppilaat luulivat mahataudin johtuvan perjantaina antamastaan kebabista, mutta huojentuivat kuullessaan syyn olevan Cape Coastin ruokakojut.

Loppuviikko sujui tosi nopeasti ja tuntuu että olen päässyt hyvin koulun meinkiin mukaan. Listasin yhden oppitunnin aikana, mitä kaikkea olenkaan päässyt tekemään kolmen viikon aikana luterilaisessa koulussa:
 - opettamaan biologiaa
 - leikittämään girl scoutteja
 - opettamaan neulomista
 - toimimaan kopiokoneen (piirtämään opettajille kuvia, joite eivät itse pysty piirtämään)
 - suututtamaan general officen sihteerin tulostamalla laulujen sanoja (luovia juttuja ei arvosteta täällä)
 - toimimaan koulukuvaajana
 - suunnittelemaan logoa yhdelle opettajalle yhtä ohjelmaa varten
 - opettamaan suomalaisia leikkejä (Esterin auto on täällä kova hitti)
 - opettamaan Suomesta ja sen kulttuurista
 - askartelemaan lintuja ja kukkia seinille
 - tarkastanut matikan läksyjä
 - päässyt maistamaan paikallista kouluruokaa

Ordered school lunch on the other day and they made a special portion just fo me!

Perjantaina koulussa vietettiin perinteisen pukeutumisen päivää, jolloin lasten ei tarvinnut laittaa koulupukua päälle. Ja millaisia asuja tyypeillä olikaan! Ja juuri kun ajattelin, että olin päässyt niin hyvin koulun arkeen sisälle, koko koulu kutsuttiin kappeliin pieneen "seminaariin". Koska semmassa puhuttiin suurimmaksi osaksi twitä, en ymmärtänyt kaikkea. Mutta kyse oli jostain hankkeesta, johon oli osallistunut muutama koulun opettaja sekä paikalla oli myös Queen Mother. Queen Mother on henkilö, joka on yhtä korkeassa asemassa kuin kyläpäällikkö, tai joskus jopa korkeammalla. Hyvin arvostettu henkilö, joka näkyi kaikkien käytöksessä.

Morning assembly with bright colours!

 

 

Also one of the students had her birthday on Friday

While the girls were doing crafts, the boys were more interested about
playing Sonic the Hedgehog

Seminaarin jälkeen hengailtiin luokassa, sillä rankkasade oli tuonut pieniä tulvia kouluun. Samalla juhlitiin myös yhden oppilaan syntymäpäivää, joka oli tuonut paikanpäälle kakun, lihapiirakoita, kanaa ja mehua. Herkuttelun jälkeen askarreltiin yhdessä tyttöjen kanssa yksinkertaisia koristeita seinälle. Ghanassa kopioiminen on hyvin suuressa merkityksessä koulussa ja jopa bisneksessä. Tämä näkyy mm. siinä, kun kojuilla myydään täysin samanlaisia tuotteita samoissa pusseissa. Tismalleen samanalaisia. Sekä opettaessani biologiaa annoinen tehtäväksi piirtää paikallisen lempikukan, jolloin kaikki ottivat esille kirjan josta kopioivat suoraan kukan paperille. Se oli jotenkin todella häkellyttävän näköistä. Mutta juteltuani opettajan kanssa, jota avustan, hän oli enemmän kuin mielissään siitä, että tehdään yhdessä lasten kanssa luovaa askartelua.

Lutheran school, Art Center and Osu!

Ensimmäinen harkka-viikko takana, joskin se on ollut vähän rikkinäinen pyhäpäivien takia. Kuulin koulussa, että tänä vuonna on ensimmäistä kertaa kaksi pyhää samalla viikolla. Ainiin, vähän koulun sijainnista! Luterilainen koulu on Ring Roadin varrella. Jos suoritat harjoittelusi täällä ja saat kämpän Asylum Downista kävelymatkaan menee n. 15–20min, riippuen kuinka kauan sinulla menee ylittää tie. Täällä on paikoitellen liikennevaloja, mutta useimmat niistä eivät toimi. Näin ollen tien ylittämiseen voi mennä hetki aikaa, etenkin kun monet hurjastelevat. Tien ylityksissä kannattaa olla äärimmäisen huolellinen ja varovainen.

Tämän viikon olen ollut ykkös- ja nelos- ja vitosluokkalaisten kanssa. Viikko on ollut antoisa ja on ollut mielenkiintoista seurata oppitunneilla, millaisia tapoja opettajilla on opettaa. Lisäksi olen kiinnittänyt paljon huomiota erilaisiin tapoihin rankaista oppilaita. Jo toisena harjoittelupäivänä näin liian monta fyysistä kuritusta, mm. kepillä ja kädellä hakkaamista selkään ja takapuoleen, korvapuustien antamista sekä polvillaan seisomista kädet ilmassa luokan edessä (joka toimi jonkinlaisena esimerkkinä muille, mitä tapahtuu jos ei tottele). Kamalin lausen, jonka viikon aikana kuulin oli "I'll beat you up before you go". Ainoastaan yhdellä tunnilla viidestä opettaja ei lyönyt tai rankaissut, mutta uhkaili leikkimielisesti hakkaavansa heidät 1,5m metallisella viivoittimella. Ja lapset nauroivat perässä!

Mutta ei tää kouluelämä ole niin hurjaa kuin se kuulostaa. Kaikista eniten mua ihmetyttää ja ihastuttaa lasten aktiivisuus ja uteliaisuus. Niitä kiinnostaa mikä aihe vain, kun sen kertoo tarinamaiseen tyyliin. Perjantaina viidennen luokan ranskan oppitunti oli peruuntunut (eli opettaja ei vaan ikinä tullut paikalle), joten lapset olivat mun kimpussa kysymässä asioita. Lopulta huomasin pitäväni oppituntia Suomen eläin- ja kasvikunnasta sekä muutamia juttuja suomenkielestä. Tiedonjano ei lakannut missään vaiheessa. Olisitte nähneet lasten ilmeet, kun kerroin kyykäärmeen tavasta synnyttää poikasia puussa, tai kun lauloin pyynnöstä yhden suomalaisen laulun. Lapsia ihmetytti myös mun pitkä letitetty tukka sekä luomet ihossa, vaikka mulla ei niitä ole edes kovin paljon. Multa kysyttiin aivan uskomattomia asioita ja kahden tunnin jälkeen piti ihan sanoa, että nyt riittää.

Students being active in Twi lesson

Junior high having their morning exercise

Primary school, morning assembly, praying

4th grade, Sparrows, were happy to have me!

Ja hieman vielä torstaista, joka oli siis muslimien pyhäpäivä. Vierailtiin Even, Henriikan ja paikallisen Emilian (Arjan tyttären) kanssa Art Centerissä harjoittelemassa tinkimistä, jossa ihmiset kävi kirjaimellisesti käsiksi! Muutamat jopa repivät väkisin omaan kojuunsa katselemaan tuotteita. Mutta ah, millaisia juttuja siellä myytiinkään! <3 Vaatteita, kenkiä, koruja, maalauksia, veistoksia, käsilaukkuja, rumpuja ja kaikkea muuta taivaallisen kaunista. Onneksi en ottanut paljoa rahaa mukaan, muuten mulla olisi mennyt koko omaisuus kerta heitolla. Moni hoki, että juuri minulle tarjotaan hyvää hintaa. I'll give it to you with a good prize = päätät itse hinnan, jonka tulet maksamaan. Hyvänä nyrkkisääntönä on, että tinkaa tarjotusta hinnasta ainakin puoleen. Mukaan tarttuikin muutamia eksoottisia ihanuuksia ihan hyvään hintaan, esimerkiksi yksi käsilaukku maksoi 25 cediä (alle 6e), joka maksaisi Suomessa vähintään 30e! Ahkeran tinkaamisen jälkeen otimme taksin Osuun ja söimme (vastahakoisesti) päivällistä KFC:llä, mutta onpahan nyt sielläkin käyty.

Art Center in Accra

KFC in Osu

First day in St. Paul's Lutheran School

Ensimmäinen harkkapäivä St. Paulin luterilaisessa koulussa jännitti ihan sikana! Luterilaisessa koulussa on siis esikoulu (preschool) sekä ala- ja yläkoulu (primary and junior high). Esikoululla, ala- ja yläasteella on aamuisin omat aamun avaukset etupihalla ja kirkossa. Tänään etupihalla oli junior high ja kirkossa primary school. Mulla ei ollut mitään hajua missä mun pitäisi olla ja mitä mun pitäisi tehdä, joten hengailin etupihalla ja katselin aamun avausta. Myöhemmin liityin mukaan alakoulun avaukseen kirkossa, jonka teemana oli vanhempien kunnioittaminen. Kirkossa tapahtuva aamun avaus on kuin saarna, jossa saarnaaja laittaa lapset toistamaan lauseita perässään, kuten "Obey your parents in the law and you will live long". Sen jälkeen kysyttiin ovelasti useaan kertaan miksi vanhempia pitää kunnioittaa, johon vastattiin yhteen ääneen. Voitte arvata mitä.

St. Paul's Lutheran School, Kanda

Hallway and classrooms

Aamun avauksen loputtua rohkenin lähestyä naispuolista opettajaa, jolle esittelin itseni ja kerroin syyni miksi olen täällä. Kysyin myös saisinko osallistua jollekin oppitunnille, jotta pääsisin tutustumaan koulun toimintaan. Opettaja vei minut General Officeen, jotta voisi esitellä minut, mutta olin jo tavannut samat ylemmän tahon henkilöt jo perjantaina. Viesti ei ole näköjään kulkenut ollenkaan, sillä kukaan toimiston ulkopuolella ei tiennyt tulostani. Vinkki! Jos suoritat harjoittelua St. Paulin luterilaisessa koulussa, mene ensimmäisenä päivänä General Officeen, jos olet ihan pihalla mitä sinun pitäisi tehdä eikä kukaan ota sinusta koppia. Todennäköistä on, että joudut itse huolehtimaan asioiden järjestymisestä sekä päättää itse mitä koulussa haluat tehdä.

Music class

First class's workbooks

This looks familiar!

Näin kävi ainakin minulla ja hyppäsin ykkösluokkalaisten oppitunneille seuraamaan ja parhaani mukaan avustamaan. Vierailin kolmella ykkösluokan oppitunnilla. Ensimmäisen luokan oppitunti oli Jumalan lahjat (God's gifts), josta mulle jäi mieleen lähinnä alituinen opettajien huutaminen "Keep silence!" ja pitkien viivoittimien läiskiminen pulpetille niin lujaa, että siitä lähti ainakin kolme palaa irti joka kerta ja tosi kova ääni. Yhdessä luokassa on yleensä pääopettaja, joka antaa tehtävät ja hoitaa varsinaisen opettamisen sekä apuopettaja, joka taas avustaa vihkojen jakamisessa ja lasten komentamisessa. Ja nimenomaan komentamisessa, täällä ei pyydetä asioita kauniisti.

Toisella oppitunnilla oli matikkaa, jossa tuli ensin kopioida tehtävät yhteen vihkoon ja kun tehtävät oli tehty, tehtävät kopioitiin toiseen vihkoon ilman vastauksia. Toisin sanoen siis kotitehtävät, jotka lapset ovat itse kirjoittaneet. Kopioiminen tuntuu olevan hirveän tärkeässä asemassa täällä ja tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee juuri kopioimiseen. Se ei kuitenkaan ole mikään yllätys, sillä onhan kyse ykkösluokkalaisista joten joskus kopioimiseen voi mennä puoli tuntia! Kun omat kotitehtävät oli kopioitu ne tuli näyttää opettajille tai minulle. Pääopettaja tuohtui aina, kun joku ei osannut kopioida oikein ja laittoi lapset kumittamaan ja aloittamaan alusta.

Windows in Ghana, otherwise it would be very hot inside!

Lunch time

Children were so excited to see my camera

"Auntie! Snap us!"

Koulupäivät kestävät n. seitsemästä kolmeen, jonka aikana on kaksi taukoa. Yksi puolen tunnin tauko ja yksi tunnin mittainen ruokatauko, jolloin koululaisille jaetaan ruoka. Keskiviikkoisin ja perjantaisin koulu loppuu jo kahdelta ja keskiviikkona on kerhotoiminta kahdesta kolmeen. Lounaan aikana pääsin kunnolla juttelemaan muusikin- kielten ja "äidinkielen" eli twi:n opettajien kanssa. He vaikuttivat äärimmäisen kiinnostuneilta kuulla lisää Suomesta ja yksi heistä osasi sanoa suomeksi "hyvää huomenta". Keskustelimme kaikesta mitä tunnin aikana kerkesi ja päällimmäiseksi minulle jäi mieleen se, miten moni täällä haluaisi päästä matkustelemaan ja oppia uutta. Heillä vain ei ole rahaa siihen, sillä heidän tulonsa ovat todella pienet ja siksi he eivät matkustele edes Ghanan sisällä.

Kolmannella oppitunnilla opeteltiin mikä on elävää ja mikä ei. Tämän aikana pääsin tarkistamaan matematiikan läksyjä ja juttelemaan lisää opettajien kanssa. Moni heistä huusi myös useasti hiljaisuutta, mutta lapset eivät tuntuneet reagoivan siihen ollenkaan. Aika tuntui matelevan hitaasti ja nälkä alkoi kurnia vatsassa. Kävin ostamassa kiskalta pari banaania, pienen pussin pähkinöitä, vettä ja keksejä. Tämä ihanuus maksoi minulle 4 cediä (0,95e). Huomasin myös päivän aikana, että opettajat pyytävät joskus oppilaita hakemaan heille vettä (antavat heille rahan) tai koulun siivoojia/talonmiehiä hakemaan lounasta jostain kauempaa. Näppärää, mutta kummallista. En itse vielä uskalla tehdä moista, ihan vaan sen takia että se ruoka tulee olemaan ihan sika tulista! Tajusin myös, miksi päivä tuntui pitkältä: rannekelloni jätättää! Luulin kellon olevan puoli kaksi, mutta kello olikin jo varttia vaille kolme kun tarkistin puhelinta. Pian pääsen kotiin syömään lämmintä ruokaa!

One of my tasks: check homework

Jäin lopuksi vielä vaihtamaan muutaman sanan opettajien kanssa, kun luokkaan tuli alakuloisen näköinen poika jolla oli keppi kädessä. Hän ei ollut tehnyt kotitehtäviään ja siksi häntä tullaan rankaisemaan. Yksi opettaja löi poikaa selkään isolla vihkolla useaan kertaan ja toinen haukkui tätä säälittäväksi. Pojalla ollut keppi annettiin opettajalle kun tämä oli haukkunut tarpeeksi, ja löi häntä kämmeneen niin lujaa, että poika alkoi melkein parkua. Oli äärimmäisen vaikeaa katsoa vierestä ja vielä vaikeampaa miettiä, miten ihmeessä voin kysyä tästä asiasta lisää niin, että en tuo omaa mielipidettäni heti esille. Koulussa ei kuulemma hyväksytä ollenkaan läksyjen laiminlyömistä. Onneksi minulta kysyttiin ensin, miten tällainen tilanne hoidettaisiin Suomessa ja pääsin kertomaan, että tällaista ei hyväksyttäisi missään muodossa. Toivottavasti mun järkytys ei paistanut kilometrien päähän...

Sählinkiä harjoittelupaikassa

Olemme käyttäneet kaksi päivää (torstai ja perjantai) harjoittelu-asioiden setvimiseen. Torstaina kävimme tsekkaamassa Joen, Henriikan ja Even kanssa ensin luterilaisen koulun ja kertomassa milloin voin aloittaa siellä. Meidät ohjattiin paikasta toiseen, kunnes Joe kutsuttiin alakerran toimistoon. Ja sen jälkeen minutkin. Saavuin pieneen toimistoon, jossa oli muutama mies koneen ääressä. Toinen heistä söi vesimelonia ja syljeskeli niiden siemeniä ympäri toimistoa. Kaikki ovat hiljaa ja Joe vihjaa että minun tulisi sanoa minua. Kerron kuka olen, mistä tulen ja miksi olen täällä. Mainitsen myös, että olen lähetellyt viestiä Mr. Quarshien kanssa, joka on paikan rehtori. Vesimelonia syövä tyyppi alkaa paasata ruoka suussa miksi emme saapuneet tähän toimistoon aikaisemmin. Pienen selkkauksen jälkeen tajuan, että hän on Mr. Quarshie. Hän pyytää minulta kirjeitä jotka olen saanut koulun puolesta, mutta en tajunnut ottaa niitä mukaan. Huomenna uudestaan kirjeiden kera.

Lähdimme siitä trotrolla kohti Teman Nahr-Bita sairaalaa ja siellä sama kaava toistui. Meitä ohjattiin paikasta toiseen, jotta löytäisimme oikean henkilön. Odotimme, odotimme ja odotimme vielä lisää. Kolmen tunnin odottelun jälkeen meille selviää, että tämä henkilö ei ole paikalla, joten huomenna pitäisi saapua uudestaan. Great.

Nahr-Bita Hospital in Tema where Eve and Henriikka do their practical training

Tried some local coconut, costs only 1,5 cedis! (0,35e)

Chicks in Tema

Our lunch: fish, chicken, spaghetti and waakye (cooked rice and beans)
First dish which was not spicy! :)

Perjantaina homma sujui mukavammin. Minulla oli kirjeet mukana ja rehtori kummasteli naureskellen suomalaista sukunimeäni. Mr. Quarshie vei minut koulukierrokselle ja esitteli minut henkilökunnalle, tunnelma oli paljon rennompi kuin torstaina! Siitä taas tunnin matka trotrolla Temaan, joka maksaa muuten 3 cediä eli 0,70e. Nahr-Bitan sairaalassa emme odottaneet kauaa, kun Eve ja Henriikka pääsivät hoitamaan omia asioitaan ja lopulta suurin osa asioista sujui hyvin. Jos muuten aiot suorittaa harjoittelusi Nahr-Bitan sairaalassa, sinulla tulee olla allekirjoitettu ja leimattu suosituskirje sekä omat työvaatteet mukana. Nyt Eve ja Henriikka joutuivat ostamaan sairaalasta työvatteet (20cediä/nenä). Lisäksi tarvitaan passikuva, jonka Henriikka ja Eve hankkivat Teman Community Centeristä. Community Center on ison katoksen alla oleva mesta, josta voi ostaa ruokaa, krääsää sun muuta. Valokuvauskoju oli äärimmäisen pieni ja pimeä, mutta neljä passikuvaa 8:lla cedillä ei ollut paha hinta! Eve ja Herniikka vietiin pimeästä kojusta ulos, asetettiin istumaan tuolille ja mies asetti heidän taakseen valkoisen lakanan. Sitten muutama naps järjestelmäkameralla, kuvien tulostus ja vóila, kuvat ovat kädessäsi.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tiistaina 22.9. meillä alkaa harjoittelu, sillä maanantaina on Founders Day, jolloin muistetaan Ghanan ensimmäisen presidentin syntympäivää. Myös torstaina 24.9. on vapaapäivä Eid al-Adhan kunniaksi. Se on muslimien toiseksi suurin juhla, "uhrauksen juhla", jossa muistetaan kun profeetta Abraham oli uhraamassa omaa poikaansa Jumalan käskystä.