First day in St. Paul's Lutheran School

Ensimmäinen harkkapäivä St. Paulin luterilaisessa koulussa jännitti ihan sikana! Luterilaisessa koulussa on siis esikoulu (preschool) sekä ala- ja yläkoulu (primary and junior high). Esikoululla, ala- ja yläasteella on aamuisin omat aamun avaukset etupihalla ja kirkossa. Tänään etupihalla oli junior high ja kirkossa primary school. Mulla ei ollut mitään hajua missä mun pitäisi olla ja mitä mun pitäisi tehdä, joten hengailin etupihalla ja katselin aamun avausta. Myöhemmin liityin mukaan alakoulun avaukseen kirkossa, jonka teemana oli vanhempien kunnioittaminen. Kirkossa tapahtuva aamun avaus on kuin saarna, jossa saarnaaja laittaa lapset toistamaan lauseita perässään, kuten "Obey your parents in the law and you will live long". Sen jälkeen kysyttiin ovelasti useaan kertaan miksi vanhempia pitää kunnioittaa, johon vastattiin yhteen ääneen. Voitte arvata mitä.

St. Paul's Lutheran School, Kanda

Hallway and classrooms

Aamun avauksen loputtua rohkenin lähestyä naispuolista opettajaa, jolle esittelin itseni ja kerroin syyni miksi olen täällä. Kysyin myös saisinko osallistua jollekin oppitunnille, jotta pääsisin tutustumaan koulun toimintaan. Opettaja vei minut General Officeen, jotta voisi esitellä minut, mutta olin jo tavannut samat ylemmän tahon henkilöt jo perjantaina. Viesti ei ole näköjään kulkenut ollenkaan, sillä kukaan toimiston ulkopuolella ei tiennyt tulostani. Vinkki! Jos suoritat harjoittelua St. Paulin luterilaisessa koulussa, mene ensimmäisenä päivänä General Officeen, jos olet ihan pihalla mitä sinun pitäisi tehdä eikä kukaan ota sinusta koppia. Todennäköistä on, että joudut itse huolehtimaan asioiden järjestymisestä sekä päättää itse mitä koulussa haluat tehdä.

Music class

First class's workbooks

This looks familiar!

Näin kävi ainakin minulla ja hyppäsin ykkösluokkalaisten oppitunneille seuraamaan ja parhaani mukaan avustamaan. Vierailin kolmella ykkösluokan oppitunnilla. Ensimmäisen luokan oppitunti oli Jumalan lahjat (God's gifts), josta mulle jäi mieleen lähinnä alituinen opettajien huutaminen "Keep silence!" ja pitkien viivoittimien läiskiminen pulpetille niin lujaa, että siitä lähti ainakin kolme palaa irti joka kerta ja tosi kova ääni. Yhdessä luokassa on yleensä pääopettaja, joka antaa tehtävät ja hoitaa varsinaisen opettamisen sekä apuopettaja, joka taas avustaa vihkojen jakamisessa ja lasten komentamisessa. Ja nimenomaan komentamisessa, täällä ei pyydetä asioita kauniisti.

Toisella oppitunnilla oli matikkaa, jossa tuli ensin kopioida tehtävät yhteen vihkoon ja kun tehtävät oli tehty, tehtävät kopioitiin toiseen vihkoon ilman vastauksia. Toisin sanoen siis kotitehtävät, jotka lapset ovat itse kirjoittaneet. Kopioiminen tuntuu olevan hirveän tärkeässä asemassa täällä ja tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee juuri kopioimiseen. Se ei kuitenkaan ole mikään yllätys, sillä onhan kyse ykkösluokkalaisista joten joskus kopioimiseen voi mennä puoli tuntia! Kun omat kotitehtävät oli kopioitu ne tuli näyttää opettajille tai minulle. Pääopettaja tuohtui aina, kun joku ei osannut kopioida oikein ja laittoi lapset kumittamaan ja aloittamaan alusta.

Windows in Ghana, otherwise it would be very hot inside!

Lunch time

Children were so excited to see my camera

"Auntie! Snap us!"

Koulupäivät kestävät n. seitsemästä kolmeen, jonka aikana on kaksi taukoa. Yksi puolen tunnin tauko ja yksi tunnin mittainen ruokatauko, jolloin koululaisille jaetaan ruoka. Keskiviikkoisin ja perjantaisin koulu loppuu jo kahdelta ja keskiviikkona on kerhotoiminta kahdesta kolmeen. Lounaan aikana pääsin kunnolla juttelemaan muusikin- kielten ja "äidinkielen" eli twi:n opettajien kanssa. He vaikuttivat äärimmäisen kiinnostuneilta kuulla lisää Suomesta ja yksi heistä osasi sanoa suomeksi "hyvää huomenta". Keskustelimme kaikesta mitä tunnin aikana kerkesi ja päällimmäiseksi minulle jäi mieleen se, miten moni täällä haluaisi päästä matkustelemaan ja oppia uutta. Heillä vain ei ole rahaa siihen, sillä heidän tulonsa ovat todella pienet ja siksi he eivät matkustele edes Ghanan sisällä.

Kolmannella oppitunnilla opeteltiin mikä on elävää ja mikä ei. Tämän aikana pääsin tarkistamaan matematiikan läksyjä ja juttelemaan lisää opettajien kanssa. Moni heistä huusi myös useasti hiljaisuutta, mutta lapset eivät tuntuneet reagoivan siihen ollenkaan. Aika tuntui matelevan hitaasti ja nälkä alkoi kurnia vatsassa. Kävin ostamassa kiskalta pari banaania, pienen pussin pähkinöitä, vettä ja keksejä. Tämä ihanuus maksoi minulle 4 cediä (0,95e). Huomasin myös päivän aikana, että opettajat pyytävät joskus oppilaita hakemaan heille vettä (antavat heille rahan) tai koulun siivoojia/talonmiehiä hakemaan lounasta jostain kauempaa. Näppärää, mutta kummallista. En itse vielä uskalla tehdä moista, ihan vaan sen takia että se ruoka tulee olemaan ihan sika tulista! Tajusin myös, miksi päivä tuntui pitkältä: rannekelloni jätättää! Luulin kellon olevan puoli kaksi, mutta kello olikin jo varttia vaille kolme kun tarkistin puhelinta. Pian pääsen kotiin syömään lämmintä ruokaa!

One of my tasks: check homework

Jäin lopuksi vielä vaihtamaan muutaman sanan opettajien kanssa, kun luokkaan tuli alakuloisen näköinen poika jolla oli keppi kädessä. Hän ei ollut tehnyt kotitehtäviään ja siksi häntä tullaan rankaisemaan. Yksi opettaja löi poikaa selkään isolla vihkolla useaan kertaan ja toinen haukkui tätä säälittäväksi. Pojalla ollut keppi annettiin opettajalle kun tämä oli haukkunut tarpeeksi, ja löi häntä kämmeneen niin lujaa, että poika alkoi melkein parkua. Oli äärimmäisen vaikeaa katsoa vierestä ja vielä vaikeampaa miettiä, miten ihmeessä voin kysyä tästä asiasta lisää niin, että en tuo omaa mielipidettäni heti esille. Koulussa ei kuulemma hyväksytä ollenkaan läksyjen laiminlyömistä. Onneksi minulta kysyttiin ensin, miten tällainen tilanne hoidettaisiin Suomessa ja pääsin kertomaan, että tällaista ei hyväksyttäisi missään muodossa. Toivottavasti mun järkytys ei paistanut kilometrien päähän...