Auntie Minna goes to Cape Coast

Toinen viikko harjoittelussa sujui nopeasti ja perjantaina oli tarkoitus suunnata Emmin kanssa kohti Cape Coastia. Ennen koulun päättymistä Class 5 Sparrows oli yllättänyt minut hankkimalla kebabin, joita myydään joka perjantai. Ja oli kuulkaa ihanaa, kun pääsin jakamaan kebabin muiden lasten kanssa. Jaettu ilo on parasta tässä maailmassa, myös siksi että kebab oli tosi tulista! Nappasin Kandan luterilaisen koulun edustalta trotron Kaneshielle. Matka kesti melkein tunnin, vaikka Kaneshie on tosi lähellä! Liikenneruuhka. Käsite, joka on saanut uuden merkityksen Ghanssa. Ruuhkassa liikenne on täysin sekaisin, ihmiset tööttäilee, pujottelee mitä kummallisimmista väleistä ja välillä huomasin, etten näe ikkunoista mitään muuta kuin autoja. Pääsin lopulta perille ja etsin seuraavan trotron, jossa luki Cape Coast. Trotron löytäminen oli helppoa, koska joka toinen ihminen kyseli mihin olen menossa ja auttoivat oikeaan suuntaan. Matka Cape Coastille maksoi 16 cediä/hlö, mutta maksoin myös Emmin lipun, jotta hänelle varataan paikka autosta ja pääsee hyppäämään mukaan Old Barrierilta. En osannut yhtään arvioida milloin trotro saapuu Old Barrierille ja lopulta matka sujui yllättävän ripeästi, jonka takia Emmi saapui pysäkille vähän myöhään. Pienen odottelun jälkeen Emmi saapui paikalle ja kuulin paikallisten naureskelevan, että tyttö on omaksunut hyvin ghanalaisen kellon, vaikka eihän se Emmin vika ollut.

Matka Cape Coastille kesti reilu 4 tuntia, joka oli pelkkää heilumista ja hyppimistä. Edes Linnanmäen laitteet eivät vedä vertoja tämän matkan pomputukselle. Ilta pimeni nopeasti. Luulimme jäävämme päätepysäkillä Oasiksella, mutta meitä kehotettiin jäämään aikaisemmin pois. Pimeässä, paikassa josta ei tiedetty mitään. Otimme taksin Mighty Victory Hotellille, josta olimme varanneet huoneen edellisenä iltana. Meiltä veloitettiin 3min matkasta 10 cediä, mutta emme voineet tietää kuinka lähellä hotelli oikeasti oli. Realistinen hinta tuollaisesta matkasta olisi max 5 cediä.

Our room in Mighty Victory Hotel, 2 person 55 cedis/night

Shower and toilet in MVH

Mighty Victory Hotels oli meille juuri mainio hotelli! Yöpyminen maksoi kahdelta henkilöltä 55 cediä/yö. Huoneessa oli telkkari, tuuletin sekä vetävä vessa ja suihku, josta tuli LÄMMINTÄ(!) vettä aina silloin tällöin. Suihkun käsiosa ei toiminut, joten valutettiin vettä ämpäriin ja peseydyttiin kuin perinteisessä suomalaisessa saunassa konsanaan! Huoneen hintaan ei kuulu aamiaista, mutta sieltä voi tilata aamiaista, lounasta ja illallista. Suosittelen kokeilemaan Tom Brownia, joka on paikallista paahdettua maissipuuroa. Ihan sika hyvää ja täyttävää!

Heräsimme lauantai aamuna jo seitsemältä ilman herätyskelloa, joten valmistauduimme etsimään Cape Coastin orjalinnaa kävellen. Saavuimme linnaan kahdeksalta, mutta paikka aukeaa vasta yhdeksältä ja kierrokset puoli kymmenen aikoihin. Tutustuimme siis lähialueeseen, hankimme aamupalaa lähikojuista sekä nautimme rannasta ja siihen iskeytivistä aalloista! Cape Coastin kierros maksaa 50 cediä/nenä, mutta opiskelijoille 30 cediä. Kannattaa kantaa opiskelijakorttia mukana, ettei tarvitse joka paikassa vakuutella, että olet oikeasti opiskelija. Kierros oli mielenkiintoinen ja tarinat kauhistuttavia, mutta jostain syystä turistien suuri määrä teki minut levottomaksi. Mutta mitä muuta voi odottaa turistikohteelta! Linnassa on myös kivoja side shoppeja, joissa kannattaa käydä tutustumassa. Itse löysin sieltä ihania afrikkalaisia kippoja!

Oasis Beach and Emmi

Enjoying the waves!

Cape Coast Castle's entrance

Cape Coast Castlen jälkeen suunnattiin kohti Kakum Nation Parkia, jonne on matkaa n. 30km. Taksilla matka kestää noin tunnin ja sen tulisi maksaa max 30 cediä. Kannattaa myös aina varmistaa hinta moneen kertaan, sillä meille sattui yksi väärinkäsitys: luulimme hinnan olevan 15 cediä, mutta perillä tajusimme että kuski oli pyytänyt 50 cediä... Kakumille sisäänpääsymaksu on 3 cediä/nenä sekä Canopy-kierros 50 cediä/hlö ja opiskelijoille 30 cediä/hlö. Canopy-kierros kestää noin tunnin, jonka aikana noustaan pieni mäki ylös, jotta päästään riippusilloille, joita pitkin kävellään jonkin matkaa n. 11m korkeudessa. Maisemat olivat hienot ja metsän äänet upeat, mutta koska kuljimme isossa ja äänekkässä turistiryhmässä luonnon ääniin ja kauneuteen oli vaikea keskittyä. Jälkeenpäin vähän harmiteltiinkin Emmin kanssa yhdessä, että tällaiset turistikohteet eivät oikein ole meidän kummankaan juttu.

Lähdettiin etsimään taksia takaisin Cape Coastille, kun törmäsimme mitä kummallisimpaan taksikuskiin ikinä. Kysyimme hintaa ja kuski vastasi pokkana, että 500 cediä. Meillä loksahti suut auki ja sanottiin suoraan että näkemiin. Kuski ei hellittänyt ja kysyi paljonko me pyydämme. Pitkän tinkimisen, selvittelyn ja tripla-varmistuksen jälkeen hinnaksi tuli 30 cediä ja astuimme taksiin. Auto oli kyllä huvittavimmasta päästä ikinä! Pienessä kotterossa ei pysynyt kuin yksi ovi kiinni ja Emmin selkänoja oli irti. Vaihteet taisi toimia kolmoseen asti joten eteneminen oli hidasta. Kuski oli myös kova juttelemaan meille ja katsoi mielellään kauniita valkoisia naisia. Niin mielellään, että välillä huolestuttiin ollaanko me kohta ojassa. Suurin huolenaiheemme oli kuitenkin se, että kuskimme oli eksynyt. Mutta ei hätää! Hän päätti pysäyttää auton tien varteen, sanoi palaavansa pian ja meni pieneen kojuun lottoamaan. "Keep calm and do some lottery". Ja pian taas matka jatkui, edelleen eksyksissä. Loputa kuski kysyi neuvoa ohikulkijoita ja pääsimme takaisin Cape Coastille. Luojan kiitos!

Kakum National Park

Ennen pimeää ostimme kojuilta illallista ja juotavaa ja aioimme nauttia ne hotellilla. Saavuttuamme Mighty Victory hotellille pääoven portailla istuva respan mies ilmoittaa meille, että aikoo viedä meidät ulos joten menkäähän nyt valmistautumaan. Hämmennyimme ja sanoimme, että syödään ensin vähän ruokaa. Olimme juuri aikaisemmin pohtineet, että illalla olisi kiva käydä jossain, mutta se olisi mukavampaa jonkun paikallisen kanssa. Ja tadaa! Näin helposti se näköjään käy. Pohdimme myös pitkään, onko tässä jokin koira haudattuna, mutta rohkenimme kuitenkin lähteä mukaan. Hän vei meidät omalla taksillaan sinne minne halusimme. Toivoimme jonnekin lähelle, vaikkapa rannan äärelle ja niin ajelimme Cape Coastin pimeyteen. Mielessä pyörähti ajatus siitä, että tästä ei voi hyvää seurata, sillä tie ja reitti on meille aivan uusi. Unohdettiin myös ottaa taskulamput ja hyttysmyrkyt mukaan. Mutta mitä vielä! Ilta oli älyttömän mukava! Saavuttiin ranta-baariin, jossa oli hyvää musiikkia sekä paljon tuoleja ja pöytiä kohti pimeää Atlantin valtamerta. Tuuli oli ihanan kostea ja piti hyttyset loitolla. Tilattiin parit juomat, juteltiin paikallisesta kulttuurista sekä katseltiin tähtiä ja kuunneltiin pauhaavaa merta. Respan mies kertoi olevansa naimisissa ja ajaa taksia aina kun respan hommista kerkeää. Hän haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja kertoi tapaavansa vasta toista kertaa elämässään suomalaisia. Parin tunnin jälkeen lähdettiin takaisin hotelliin, sillä tämän respan mies alkoi palella :D Hän vei meidät (ilmaiseksi) turvallisesti takaisin hotellille ja jatkoi matkaansa kotiin vaimon luokse. Mitä! Ei kommelluksia, väärinkäsityksiä ja rahastuksenmakua! Vaikka aluksi jännittikin, ilta oli äärimmäisen mukava ja riskin otto kannatti (tällä kertaa).

Sunnuntaina luovutimme huoneen ja yritimme etsiä samaa respan miestä, joka vei meidät edellisenä iltana ulos. Halusimme maksaa hänelle jälkikäteen taksimatkasta, mutta hän ei ollut paikalla. Kiertelimme Cape Coastilla ja törmäsimme todella mukavaan nuoreen taksikuskiin, joka lopulta vei meidät Elminaan 10:llä cedillä. Elmina on suurempi orjalinna kuin Cape Coast, mutta emme halunneet maksaa sisäänpääsymaksua tästä turistikohteesta. Niinpä ihailimme taas valtamerta ja kiipesimme lähellä olevan kukkulan päälle katselemaan maisemia. Kävelimme takaisin pienelle kojulle, jossa nuoren taksikuskin täti oli. Saimme odotella varjossa, kunnes taksimme saapui ja vei meidät takaisin Cape Coastille. Kuski varmisteli, että onhan meillä kaikki hyvin ja varoitteli, ettemme menisi yksin autioille rannoille sillä meidät voitaisiin ryöstää siellä. Hän ajoi meidät suoraan trotron luokse, joka jatkaisi matkaa Accraan.

Elmina Castle

Ghana is full of these cute little lizards!