Oh my Dear Ghana!

Kahden viikon aikana olen tehnyt paljon huomioita paikallisesta kulttuurista ja oppinut melkein jo maan tavoille! Tässä muutama asia, jotka haluan jakaa teille:

Cedit ja pesot: Täällä setelit ovat kumman kuluneita tai tahmeita, mutta olen huomannut että tyypeillä ei ole lompakoita. Sen sijaan he pitävät rahaa koko ajan kädessä tai muovipussissa. Yleinen tapa on myös rypistää seteli ruttuun. Vakituisia hintoja ei ole juuri missään muualla kuin trotrolla matkustaessa ja shopritessa (paikallinen supermarketti). Vaikka cedi on pieni raha, on se silti aina tinkaamisen arvoinen! Jos et osaa, et pärjää. Tässä siis muutama vinkki:
   1. Päätä etukäteen hinta jonka aiot maksaa
   2. Kysy hintaa
   3. Esitä oma tarjouksesi
   4. Pidä pintasi
   5. Jos hinta ei alene, kerro että menet ostamaan saman tuotteen toisesta kojusta edullisemmalla hinnalla. Hyvässä lykyssä saat tuotteen tarjoamaasi hintaan

Trotro: Edullisin tapa matkustaa ja paikallinen "julkinen liikenne". Trotro on minibussi, jossa on kuljettaja ja "konduktööri" eli mate. Molemmat huutavat mihin trotro on menossa, esim. "Circle! Circle!" ja tähän kuuluu myös käsiliike: etusormella piirretään ympyrää ilmaan. Näissä sormimerkeissä on vielä opettelemista ja huudotkin kuulostavat erikoistilta, sillä trotron ajaessa Circleen huuto kuulostaa tältä: "Söök! Söök!" Osaan kuitenkin jo matkustaa Temaan ja Kaneshielle sekä takaisin kotiin Asylum Downiin.

Tervehtiminen: Samalla hengenvedolla tervehditään ja kysytään kuulumiset sekä kätellessä napsautetaan kummallisesti sormia. Vaikka olisit sairastunut malariaan, sulle kuuluu aina hyvää. Jos istut jossain, ohikulkija tervehtii aina ensin. Täällä jengi on älyttömän perillä kellonajoista, sillä aamuisin ennen klo 12 sanotaan "Good morning". Klo 12–18 "Good afternoon" ja kuuden jälkeen "Good evening". Mun pitää vieläkin kattoo kelloa ennen kuin vastaan esim. puhelimeen, sillä on kohteliasta aloittaa keskustelu näillä edellisillä fraaseilla.

Ihmiset: ovat todella ystävällisiä ja välittömiä! Moni lyöttäytyy matkaan ihan vain siksi että voi auttaa minua, tai kuulla mistä olen kotoisin ja millaista on asua Suomessa. Miehiltä on tullut monia kosintoja, mutta yleisin fraasi miehiltä on I wanna be your friend, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä itseään.

Taxit! Yksikään taksi, jonka kyydissä olen ollut ei olisi päässyt kuuna päivänä katsastuksesta läpi Suomessa! Tässä muutamia vikoja, joihin ei törmää Suomessa:
  - kojelauta ei toimi, kun bensa meinaa loppua sen kyllä huomaa kun auto alkaa nykiä
  - jarrupalat ovat kuluneet täysin puhki, sen kuulee!!
  - ovet ei pysy kiinni
  - turvavöitä ei ole, tai jos on ne ei mene lukkoon
  - pyyhkijät ei toimi
  - vaihdelaatikko tuhannen päreinä (senkin kyllä kuulee)
  - auto savuaa ihan helvetisti
  - tai päästää muita hyvin huolestuttavia ääniä.
Viimeisin taksi jossa olin, toimi teoriassa ainoastaan jarrut. Jos kaipaat jännitystä elämääsi Ghanassa, ota taksi!

Tööttäily: jota yleensä taksit harrastavat. Näin he kertovat olevansa vapaana ja ottavat mielellään rikkaan valkoisen kyytiinsä. Tööttäilyä käytetään myös yleensä vilkun korvikkeena tai vaan tapana kertoa että minä ajan tässä. Tööttäilyjä on myös kahdenlaista:
  - Lyhyt tööttäys: Olen tässä, vaihdan ehkä kaistaa tai haluan sinut kyytiin
  - Pitkä tööttäys: Pois tieltä, mene jo, painu vittuun

Hyttyset: ovat kuin ninjoja. Niitä ei näe tai kuule, mutta jalat ja kyynärvarret ovat täynnä äärimmäisen turvonneita ja kutisevia puremia hyttysverkoista ja suihkeista huolimatta.

Obroni: eli valkoinen. Erityisesti lapset kutsuvat sinua obroniksi kaduilla ja kujilla. Koulussa mua kutsutaan tädiksi, eli auntie.

Twi: yleisin paikallinen heimokieli  (lausutaan "chi"). Kannattaa opetella muutama fraasi, niin saat hymyn toisen kasvoille kömpelöstä lausumisesta huolimatta. Tässä muutama:
  Meda ase (lausutaan midaasi) =  Thank you
  Akwaaba = You're welcome
  Wo ho te sen (lausutaan etsi seen) = How are you?
  Me ho ye (lausutaan eje) = Fine (Response for "how are you")

Ihmeellinen sihina: Jos haluat saada jonkun huomion, huutamisen sijaan sun pitää sihistä. Mulle on monta kertaa sihisty ja pikkuhiljaa alan reagoida siihen. Jos siis kuulet "Pssstt!" joku todennäköisesti kutsuu sinua. Tuon "Psssstt!":n lisäksi on vielä kuuluvampi sihinä, jonka olen nimennyt käärme-sihinäksi. Yksi ilta Richard oli tilaamssa meille taksia (paljo helpompaa kun joku paikallinen tekee sen illalla sun puolesta). Hän valitsi kohteen, katsoi taksia tiukasti. Sitten asettui vankkaan etukenoon, veti henkeä ja alkoi sihisemään kuin käärme. Ja taksi pysähtyi. Minäkin pysähdyin katsomaan Ricardia, joka vaikutti tyytyväiseltä kun oli saanut meille taksin ensimmäisellä yrityksellä.